Katsoin monta päivää myöhässä Areenalta YLEn Inhimillisen tekijän, jossa haastateltavana oli viime aikoina paljon julkisuutta saanut AS-henkilö Paula Tilli, aikuisen AS-pojan äiti Saila Seppo ja neuropsykiatrinen valmentaja Pirjo Laatikainen. Teemana oli -- arvatenkin -- Aspergerin syndrooman kanssa eläminen, ja ohjelma tarjosi hienosti erilaisia näkökulmia hauskojenkin esimerkkien maustamana.
En jaksa tässä sen enempää kommentoida sitä, kuinka tärkeää olisi, että ihmiset yleisesti saisivat tietoa autismin kirjosta, kuinka erilaisia AS-henkilöt keskenään ovat, ja että jos maallikko tuntee yhden tai kaksi assia, ei välttämättä ymmärrä, miksi kolmas on aivan eri planeetalta. Ja kuinka erilaisuus on tietysti rikkaus, ja kuinka meidän tulisi suvaita kaikenlaisia ihmisiä ja ottaa heidän erityispiirteensä huomioon. Näissä asioissa ei pitäisi olla enää mitään uutta, ja jätän jonkun muun asiaksi kuulutella itsestäänselvyyksiä tasaisin väliajoin eri paikoissa. En usko, että blogiini eksyy ketään ennakkoluuloista henkilöä, joka ei olisi aihepiirin kanssa jotenkin ollut tekemisissä, ja joka tekstini luettuaan jatkaa elämäänsä ASD-valistuneena.
Huomioni kiintyi kokemusasiantuntijoita enemmän Pirjo Laatikaiseen, joka toimii yksityisenä neuropsykiatrisena valmentajana (nepsy). Samalla nimikkeellä toimii Suomessa useampikin jatkokoulututtautunut sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammattilainen. Kyseessä on aika uusi ilmiö, siis että on olemassa ammattilaisia, joiden tehtävänä on saada aspergerin elämä sujumaan. Laatikaisen mukaan liikkeelle lähdetään aina räätälöidysti: mitä diagnoosi tarkoittaa juuri kyseisen henkilön kohdalla, miten hän sen tulkitsee ja ymmärtää. Työskentely on hyvin konkreettista toiminnanohjausta, arjessa selviämisen helpottamista. Valmentaja tulee tarvittaessa mukaan kotiin, kouluun, harrastuksiin, työpaikalle, kauppaan -- minne vain, missä on tarve harjoitella uutta mallia tilanteeseen. Laatikainen korostaa, että kyse on nimenomaan yhteistyöstä. Valmentaja ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan yhdessä asiakkaan kanssa mietitään erilaisia tapoja suhtautua ja toimia tilanteessa, jossa tulee vaikeuksia. Tärkeää on myös motivaatio, sillä eihän kukaan pakolla suostu tekemään yhtään mitään. Esimerkiksi yksinkertaiselta kuulostava kouluun lähtö aamulla voi aiheuttaa liian kovaa kuormitusta koko perheelle tai myöhästely ja poissaolot ongelmia koulun kanssa.
Yleensä yksi ammattilainen tarjoaa apua yhden alan asioihin, ja moniammatillinen työryhmä kokoontuu harvoin ja miettii isoja kuvioita, jotka julkinen taho maksaa, kuten koulua, terapiaa, jatkokoulutusta, asumista, toimeentuloa. Tuolla porukalla ei voi ratkaista käytännön ongelmia kuten vaikkapa kouluruokailusta selviytymistä, mutta yksittäisten terapeuttien kanssa on tarkoitus kartoittaa vaikeuksia ja tuoda uusia malleja arkeen. Tosin meillä 6-vuotiaan kanssa on nimenomaan yritetty keksiä tapoja päästä yli jumeista ja riehumisista on mietitty niin toimintaterapeutin, opettajan kuin lastenneurologinkin kanssa hyvinkin konkreettisesti. Myös sopeutumisvalmennuskurssillamme tavoitteet olivat todella käytännönläheisiä.
Mihin sitten tarvitaan nepsy-valmentajaa noiden edellä mainittujen ammattilaisten lisäksi? Isommilla lapsilla, teini-ikäisillä ja nuorilla aikuisilla ei välttämättä ole jatkuvaa terapiasuhdetta, tai työskentelyssä saatetaan keskittyä johonkin muuhun, esimerkiksi itsetunto-ongelmiin, kivunsietoon tai mihin tahansa laajempaan kokonaisuuteen. Tai ehkä terapeutin kanssa ei synkkaa tai on tullut hetkellinen jumi? Tilanteita on varmasti monia, ja minua kiinnostaisikin kuulla, kuinka paljon valmennukselle on kysyntää. Lyhyen googlailun jälkeen huomasin, että jokaisella nepsy-valmentajalla on tarjolla muitakin palveluita aina koulutuksesta ja työnohjauksesta hierontaan ja henkiparantamiseen... Ja kuka maksaa neuropsykiatrisen valmentajan? Sairaala, terveyskeskus, sosiaalitoimi, KELA, työvoimatoimisto, perhe itse... Hinta riippuu palveluntarjoajasta ja näyttää olevan suunnilleen 50 - 60 € / 60 min tai 70 - 90 € / 90 min, poikkeuksia varmaan on molempiin suuntiin.
Voisin kuvitella, että meillä turvauduttaisiin nepsy-valmentajaan, jos terapiat olisivat tauolla ja tulisi jokin aivan uudentyyppinen, paha ongelmatilanne. Nepsyt auttavat kuitenkin enemmän teinejä ja nuoria aikuisia, joiden oletetaan sisäistäneen itsenäisen elämäntaidot. Joskus on varmasti helpompi miettiä asioita ulkopuolisen kuin omien vanhempien kanssa. Ei varmasti vielä ajankohtaista meille, jotka olemme päässeet erityisen tuen piiriin, mutta ehkä joskus. Sinänsä hyvä tietää, että tällainenkin mahdollisuus on olemassa, vaikka omakustanteisesti lyhyenä jaksona.
Yleensä yksi ammattilainen tarjoaa apua yhden alan asioihin, ja moniammatillinen työryhmä kokoontuu harvoin ja miettii isoja kuvioita, jotka julkinen taho maksaa, kuten koulua, terapiaa, jatkokoulutusta, asumista, toimeentuloa. Tuolla porukalla ei voi ratkaista käytännön ongelmia kuten vaikkapa kouluruokailusta selviytymistä, mutta yksittäisten terapeuttien kanssa on tarkoitus kartoittaa vaikeuksia ja tuoda uusia malleja arkeen. Tosin meillä 6-vuotiaan kanssa on nimenomaan yritetty keksiä tapoja päästä yli jumeista ja riehumisista on mietitty niin toimintaterapeutin, opettajan kuin lastenneurologinkin kanssa hyvinkin konkreettisesti. Myös sopeutumisvalmennuskurssillamme tavoitteet olivat todella käytännönläheisiä.
Mihin sitten tarvitaan nepsy-valmentajaa noiden edellä mainittujen ammattilaisten lisäksi? Isommilla lapsilla, teini-ikäisillä ja nuorilla aikuisilla ei välttämättä ole jatkuvaa terapiasuhdetta, tai työskentelyssä saatetaan keskittyä johonkin muuhun, esimerkiksi itsetunto-ongelmiin, kivunsietoon tai mihin tahansa laajempaan kokonaisuuteen. Tai ehkä terapeutin kanssa ei synkkaa tai on tullut hetkellinen jumi? Tilanteita on varmasti monia, ja minua kiinnostaisikin kuulla, kuinka paljon valmennukselle on kysyntää. Lyhyen googlailun jälkeen huomasin, että jokaisella nepsy-valmentajalla on tarjolla muitakin palveluita aina koulutuksesta ja työnohjauksesta hierontaan ja henkiparantamiseen... Ja kuka maksaa neuropsykiatrisen valmentajan? Sairaala, terveyskeskus, sosiaalitoimi, KELA, työvoimatoimisto, perhe itse... Hinta riippuu palveluntarjoajasta ja näyttää olevan suunnilleen 50 - 60 € / 60 min tai 70 - 90 € / 90 min, poikkeuksia varmaan on molempiin suuntiin.
Voisin kuvitella, että meillä turvauduttaisiin nepsy-valmentajaan, jos terapiat olisivat tauolla ja tulisi jokin aivan uudentyyppinen, paha ongelmatilanne. Nepsyt auttavat kuitenkin enemmän teinejä ja nuoria aikuisia, joiden oletetaan sisäistäneen itsenäisen elämäntaidot. Joskus on varmasti helpompi miettiä asioita ulkopuolisen kuin omien vanhempien kanssa. Ei varmasti vielä ajankohtaista meille, jotka olemme päässeet erityisen tuen piiriin, mutta ehkä joskus. Sinänsä hyvä tietää, että tällainenkin mahdollisuus on olemassa, vaikka omakustanteisesti lyhyenä jaksona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti