keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Unesta, levosta ja nukkumisesta

Palaan vielä eiliseen radio-ohjelmaan:

YLE RADIO 1 / Sari Helin

Nukkuminen on parasta maailmassa! Lähinnä varmaan siitä syystä, että tarvitsen paljon hyvälaatuista unta, tai muuten tulee hyvin pian kognitiivisia häiriöitä eli suomeksi koppa ei meinaa pysyä kasassa. Keskittymiskyky katoaa melkein kokonaan ja pahimmillaan saa aikaan enemmän tuhoa kuin järkevää jälkeä, muisti pätkii, puhe takeltelee ja tasapaino heittää. Lisäksi tulee somaattisia oireita (päänsärkyä, pahoinvointia, lihaskramppeja) puhumattakaan surkeasta mielialasta. Vaikkei ei-elimellinen unihäiriö enää komeilekaan lääkärinlausunnossani, olen sikäli riskiryhmässä, että jos nukkuminen menee päin seiniä, menee hyvin lyhyessä ajassa yleiskunto romahtaa.

Pia Hovi sanoi yllä mainitussa haastattelussa, että autistiperheessä uni on kaiken a ja o. Oli ihana saada vahvistusta uskomukselleni unen tärkeydestä ja siitä, että siihen kannattaa panostaa. Heillä lapsi herätetään aamulla vasta sitten, kun unta on tullut tarpeeksi. On mahtavaa, jos näin pystyy tekemään, ja luulisi että koulussa on huomattu tuon olevan ainoa vaihtoehto. Univajeinen lapsi on varmasti raivoisa, kaikki menee ohi korvien, eikä opiskelusta ja olemisesta tule yhtään mitään. Pitemmän päälle riehumisesta tulee vain takapakkia, kehitys saattaa jopa pysähtyä kokonaan, ja siihen nähden parin tunnin viive koulupäivässä on kevyt myönnytys.

Meillä on se onni, että T nukkuu erittäin hyvin, itse asiassa paremmin kuin hyvin. Tämä on varmasti sisäsyntyistä, kenties omaamme molemmat samat unikekogeenit. Osaltaan meillä on iltaa kohti aina rauhoituttu, ei myöhäisiä reissuja tai vieraita, ei elektronista hälyä. T suorastaan nauttii iltarutiineista ja menee mielellään nukkumaan. Useimmiten koko yö menee yhteen putkeen ilman heräilyä, unta tullee ainakin kymmenen tuntia (n. klo 20 - 06), joskus enemmänkin. Painajaisia tai muuta heräilyä on korkeintaan pari kertaa kuussa. Kaukana ovat ne ajat, jolloin lapsi nukahti vasta klo 23 ja heräili 15 - 20 kertaa yössä. Älköön se aika koskaan enää koittako!

Kaikissa autistiperheissä ei olla yhtä onnekkaita. Useimmiten nukkuminen ei onnistu kuin onnistuu, tarvitaan lääkkeitä (melatoniini miedoimpana) ja mitä moninaisimpia apuvälineitä ja iltarutiineja. Joissain tapauksissa lapsi on vaikka väkisin pidettävä hereillä tiettyyn ajankohtaan saakka, muuten herätään keskellä yötä ja helvetti on irti. On sanomattakin selvää, mitä tämä merkitsee vanhemmille. Kukaan ei pysty käymään työssä, jos valvoo lapsensa kanssa kaikki yöt kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen (ikään kuin päivät olisivat sen helpompia).

Sanoisin, että uni on kaikille kaiken a ja o. Toiset saattavat sietää unenpuutetta paremmin, mutta uskon että melkoisia poikkeustapauksia ovat ne, ne joiden kroppa ja psyyke sietävät jatkuvaa univajetta ilman oireita. Suomalaisten uni on lyhentynyt kolmen viime vuosikymmenen aikana, karkeasti sanoen siinä missä ennen nukuttiin kahdeksan tuntia, nukutaan nyt seitsemän. Älkää väittäkö, että evoluutio etenee noin nopeasti, ja elimistö pysyy mukana! En usko, että ekstra-aika valveilla on kovin halpa: univaje aiheuttaa elimistölle hirvittävän kuorman, joka vaikuttaa mm. immuniteettiin, hermostoon, hormonituotantoon ja sokeritasapainoon.

4 kommenttia:

  1. Tämä oli taas mielenkiintoinen teksti.
    Nukkuminen on tärkeää, itsellä tullut nukahtamisvaikeuksia.
    On mulla lapsesta asti ollut vähän vaikea mennä nukkumaan.
    Alle kahdeksan vuotiaana, jos menin nukkumaan esim. klo 21 heräsin 5-7 aikaan aamulla.
    Lääkettä syödessä en pääse sängysytä ylös.
    Tämän hetkinen nukahtamisvaikeus johtuu olantsapiini lääkityksen äkillisestä lopettamisesta. (vieroitusoireita)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! :) Voin kyllä uskoa, että olantsapiinin lopettaminen aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia. Noiden väsyttävien neuroleptien kanssa on kyllä sellaista, että jos on ilman, ei saa unta ja on sen takia päivisin väsynyt, ja jos lääke ei niin sanotusti sovi, niin sitten nukkuu kyllä mutta on aamuisin tai jopa päivisinkin aivan seis. Sitten pitäisi vain valita pienempi paha tai keksiä jokin itselle paremmin sopiva juttu. Itse olen huomannut, että nykyään nukahdan parhaiten yhdistelmällä magnesium + melatoniini + valeriana, ja aamulla pystyn suunnilleen toimimaan. Aika outoa, enkä väitä että tuo sopisi kaikille, mutta suuren tuskailun ja zombeilun jälkeen olen iloinen, että löysin noinkin kevyen ja reseptivapaan kombon. Toivoa sopii, ettei elimistö totu siihen niin, että kohta sekään ei enää vaikuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lopetat hoidon äkillisesti, sinulla saattaa esiintyä esimerkiksi hikoilua, nukkumisvaikeuksia, vapinaa, ahdistuneisuutta, pahoinvointia tai oksentelua. Lääkärisi saattaa kehottaa sinua pienentämään annosta vähitellen ennen hoidon lopettamista.

      Poista
  3. HUOM! Minä en sitten ole lääkäri enkä terveysalan ammattilainen, joten mitään mitä sanon ei pidä ottaa vakavasti!

    VastaaPoista