tiistai 18. elokuuta 2015

Lusikka ruokavaliosoppaan osa 2


Kirjoitin syyskuussa ns. autismiruokavaliosta (GFCF, gluten-free and casein-free, gluteeniton ja maidoton) sen jälkeen, kun olin pintapuolisesti tutustunut asiaan. Yritin tuolloin etsiä kirjoituksia aiheesta, mutten löytänyt muuta kuin yllä olevaa artikkelia siteeraavia juttuja.

Aikaa on kulunut melkein vuosi, ja olen saanut jonkin verran lisää tietoa asiasta siksi, että minulla on ollut onni jutella asiasta Paimiossa toimivan Kehitysvamma-alan Tuki- ja osaamiskeskuksen ylilääkäri Tommi Salokiven kanssa kaikkiaan kolmisen tuntia. Sen lisäksi olen kirjoitellut parin äidin kanssa, joilla on GFCF käytössä hyvin tuloksin. Olen myös lukenut lisää, ja törmännyt niin monenkirjaviin tutkimuksiin, "tutkimuksiin" ja väitteisiin, että välillä on tehnyt vain mieli heittää koko aihe ikkunasta ulos. Mistä minä tiedän, miten mikäkin otanta on tehty, ja pitääkö jokin molekyylitason toimintaa koskeva väite paikkansa vai ei, kun asiantuntijatkin ovat eri mieltä? Tuntuu, että tällä hetkellä nimenomaan ruokavalioasioissa myllertää niin hurjasti, että maallikon on aivan mahdotonta erottaa, mikä on "totta" ja mikä ei. Selvimmin tämän huomaa rasvakeskustelusta, joka saa välillä aggressiivisiakin piirteitä.

Ongelma kaikessa dieettihoidon vaikutusta koskevassa keskustelussa on se, että tutkimusta on tehty liian vähän, ja julkaistu tutkimus -- Salokiven sanoin -- on niin diffuusia. Kaikissa tutkimuksissa tuloksia mitattiin erilaisin kriteerein, joten niitä ei voi sikälikään verrata keskenään. Koeajat vaihtelivat, ja otannat olivat pääosin pieniä. Myös ruokavalioon siirtymisessä oli eroja. Toisaalta: miten ihmeessä mitään yhtenäistä tutkimuslinjaa edes voisi olla, kun nuo projektit tehtiin mikä missäkin, milloinkin, mitenkin. Katso vaikka Elsevierin metatutkimuksesta, jos et usko.

Koska ruokavaliohoidon toimimattomuutta ja epävarmuutta tukevia tutkimuksia löytyy helposti, suhtautuu moni kentällä toimiva hoitohenkilö dieettihoitoon vähintäänkin nihkeästi, jollei avoimen torjuvasti. Kuitenkin gluteeniton ja kaseiiniton ruokavalio on tällä hetkellä käytössä autistien hoidossa ainakin kahdessa suomalaisessa laitoksessa, ja käytännön tasolla tiedetään, että jotkut saavat siitä hyvän avun. Koska en ole lääkäri, eikä minun tarvitse miettiä otannan laajuutta tai menetelmän yleistettävyyttä, voin tarttua sanaan jotkut. Jos näinkin yksinkertaisesta menetelmästä on huomattavaa apua joillekin yksilöille, kannattaisi -- näin maallikon silmin -- sen kokeilua tukea, koska sekä riskit että kulut ovat pieniä.

Viime syksynä ns. haastava käytös tuli perheessämme niin ajankohtaiseksi, että ylittyi se kipuraja, josta syksyllä blogissani kirjoitin: Jos tilanne on epätoivoinen, yksi ruokavaliojuttu on varmaan pientä verrattuna ympärivuorokautiseen kaaokseen. Tammikuun lopussa pääsimme varsinaisesti aloittamaan kokeilun. Dieettiin siirryttiin asteittain, ensin jätettiin pois maito ja kolmen viikon kuluttua gluteenivilja. Aiemmin syksyllä olin huolissani siitä, kuinka lapsi hyväksyy sen, ettei saa enää syödä mitä tahansa, mm. lempiherkkuaan juustoa. Pelkäsin myös sitä, että ruokailusta tulee monimutkaista laskemista ja pohtimista, eikä kaupungilla voi koskaan poiketa spontaanisti välipalalle. Gluteeniton leivonta vaikutti hankalalta ja maidonkorvikkeet kummallisilta. Huvittavaa kyllä, suurin ongelma GFCF-dieettiin siirtymisessä oli kuitenkin byrokraattinen järjestely kouluruokailun ja oppilasterveydenhuollon kanssa, ja siihen verrattuna sompailut keittiössä sujuivat kuin leikiten. Lapsikin hyväksyi muutokset suoralta kädeltä, hädin tuskin edes huomasi niitä.

Ei se gluteeniton leivonta ihan niin vaikeaa ole kuin alkuun
vaikuttaa, mutta on siinä kieltämättä omat niksinsä.
 Tätä kirjoittaessa sekä gluteeniton että kaseiiniton ruokavaliohoito on ollut käynnissä puoli vuotta. Sanottiin, että tuloksia sopii odottaa kahden kuukauden kieppeillä. Pelkän maidon jättäminen pois ei vaikuttanut mielestäni käyttäytymiseen tai muuhunkaan mitenkään, mutta gluteenin kohdalla vaikutus alkoi melkein heti. Kuten marraskuussa gluteenia vähentäessämme myös nyt rauhalliset jaksot pitenivät ja vaikeat jaksot lyhenivät, helpottuivat ja kävivät harvemmiksi. Oppimisessa tapahtui suuri harppaus, kaikkiaan keskittyminen ja kommunikaatio parani, ja kuukauden parin päästä tuntui kuin meillä olisi ollut ihan eri poika. Tässä vaiheessa on mahdoton tietää, onko kyse tosiaan ruokavalion vaikutuksesta vaiko vain autismille tyypillisestä heilahtelusta, spontaanista siirtymisestä johonkin kehitysvaiheeseen tai kenties siitä, että lapsi on vihdoin alkanut tottua kouluun ja sietää sen aiheuttamaa kuormitusta.

Gluteenittoman dieetin jatkamista tuntuisi kuitenkin tukevan se, että kun lapsi muutaman kerran on saanut vahingossa gluteenia, kierrokset kasvoivat moninkertaisiksi. Mitään aivan ilmiselvää merkkiä (pään hakkaamista seinään, käden puremista tms. yksiselitteistä, rajua stimmaamista) ei ole, mutta sekä gluteenipäivä että seuraava päivä olivat kaoottisia, ja lapsi juoksi, hyppi ja kiipeili suorastaan maanisesti. Toki nämäkin tilanteet saattoivat ajoittua samanaikaisesti jonkin muun muuttujan kanssa. Äidin oikeudella sanoisin kuitenkin, että gluteomorfiinien aivoissa aiheuttaman myrskyn todennäköisyys on sen verran suuri, että saattaa olla helpompaa pitää GFCF-ruokavalio kuin olla pitämättä.

En osaa vielä sanoa, milloin aloitamme altistuksen gluteenille ja kaseiinille. Jotta ruokavaliohoidon vaikutuksesta saisi paremman käsityksen, ei altistusta voi ajoittaa mihinkään murroskohtaan kuten koulun alkuun, pitempään tilapäishoitojaksoon, lomamatkaan tms. Pidän ihan mahdollisena, että joudumme noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota pitempäänkin. Haluaisin kuitenkin, että se saisi olla meidän päätöksemme, eikä kukaan suoliston ja aivojen välistä yhteyttä väheksyvä lääkäri päätä sitä puolestamme. Uskon, että lähivuosina saadaan mullistavia tuloksia suoliston ja aivojen vaikutuksesta toisiinsa, ja neurologisten kehityshäiriöiden ja muutenkin sairauksien hoidossa aletaan kiinnittää enemmän huomiota ihmiseen kokonaisuutena, ei vain siihen, kuinka hyvin tämä täyttää tietyn diagnoosin vaatimat kriteerit.

3 kommenttia:

  1. Hei, kiinnostavaa kuulla ruokavaliokokeilustasi. Olen itse lukenut paljon aiheesta netistä ja kaksi asiaa on kristallisoitunut tieteellisistä tutkimuksista. Yksi on, että sekä autisteilla että älykkäillä ihmisillä on glutamaattiyliherkkyys, sillä heillä on enemmän glutamaattireseptoreita kuin muilla, minkä takia glutamaattia tulee helposti liikaa. Toinen on se, että autisteilla on paljon serotoniinia veressä mutta vähän aivoissa. Siirtymistä aivoihin voi avittaa D-vitamiinilla, tryptofaanilla ja Omega-3-kalaöljyllä. Tuosta glutamaattiyliherkkyydestä on kiinnostava video biokemistiäidin TED-luennosta, jossa hän kertoo, miten paransi lapsensa autismin poistamalla glutamaatin ruokavaliosta. (https://www.youtube.com/watch?v=iL4SD5f2toQ) Glutamaattiyliherkkyys on vähän eri asia kuin gluteenittomuus, sillä silloin henkilö reagoi esim. MSG:hen, jota on lähes kaikessa käsitellyssä ruoassa eri nimillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi -- jonka huomasin vasta nyt... Kiitos mielenkiintoisesta linkistä! :)

      Glutamaattiyliherkkyyteen en ollutkaan syventynyt aiemmin, mutta autismiruokavalion yhteydessä puhutaan oikeastaan aina lisäaineiden ja teollisesti hyvin prosessoitujen ruokien välttämisestä. Se ei tosin olisi haitaksi muillekaan. Olemme omassa ruokavaliossa aina välttäneet natriumglutamaattia ja hyvin jalostettua ruokaa muutenkin, joten ei oikein pysty itse kokeilemaan, mitä tapahtuu jos niitä vähentää. Viime aikoina olen lukenut vähän liian paljon tutkimuksia autistien aivotoiminnan poikkeavuuksista, ja pääni on mennyt täysin pyörälle. Yksi tutkimus sanoo yhtä, toinen toista, tehdään merkittäviä löydöksiä, mutta silti yhdenkään tutkimustuloksen soveltaminen ei päde kuin pieneen osaan autisteista, oli kyse melatoniinista, serotoniinista, gluteomorfiineista, glutamaatista, sytokiineista, suolistobakteereista... Hirveän monisyinen vyyhti! On tietysti hyvä, että lähes päivittäin saadaan uutta tietoa, jonka perusteella ehkä joskus täydentyy koko kuva. Autismin "parantamiseen" en usko, sehän tarkoittaisi sitä, ettei yksikään autismin kirjon diagnoosikriteeri täyttyisi enää koskaan. Kuitenkin jos edes yksittäistapauksissa saadaan suuri hyöty yksinkertaisilla ruokavaliomuutoksilla, kannattaa ehdottomasti tutkia fusiologisia mekanismeja muutoksen takana. :)

      Poista
  2. Kiitos kiinnostavasta blogistasi! Toivottavasti jaksat vielä jatkaa. :) Aurinkoista kevättä teille!

    VastaaPoista