maanantai 22. syyskuuta 2014

Lusikka ruokavaliosoppaan

Yle Akuutti / Marjo Lundvall:  Autismiin apua ruokavaliosta (1/2014)
Yle Akuutti: Autismin hoito ruokavaliolla (12/1996)
Yle Akuutti / Lea Froloff: Suoliston bakteerit ja mielen terveys (2/2014)

Ruokavaliokysymys autismin kirjon lieveilmiöiden hoidossa on yksi jatkuvan kiistelyn kohteena olevia kysymyksiä. Osa autististen lasten vanhemmista vannoo maidottoman ja viljattoman dietin nimiin (GFCF = gluten-free casein-free). Osa sen noudattajista jättää pois myös sokerin ja runsaasti lisäaineita sisältävät tuotteet kuten einekset. Ruokavaliomuutos on aikamoinen, mutta lukemattomat ihmiset Suomessa ovat joutuneet jättämään ruokavaliostaan samat aineet pois imeytymishäiriöiden tai painontarkkailun takia.

Peimarin lastenneurologi Tommi Salokivi kertoi autismin kirjon sopeutumisvalmennuskurssillamme Huvituksessa elokuussa, että useimmilla autisteilla on jonkinlaista häikkää ruoansulatuksessa. Sama todetaan useimmissa kansainvälisissä tutkimuksessa. Salokivi oli seurannut tapausta, jossa kahdella murrosikäisellä autistipojalla jätettiin maito ja vilja pois, ja käytös- ja oppimishäiriöt helpottivat huomattavasti. Jo melkein kahden vuosikymmenen takaisessa Ylen Akuutissa puhutaan GFCF-dieetistä. Jyväskyläläinen ravintoterapeutti Teuvo Rantala tutustui tuolloin ulkomaisiin tutkimustuloksiin, joissa autististen lasten virtsasta oli löydetty peptidejä. Oletetaan, että autisteilta puuttuu tiettyjä ruoka-aineita hajottavia entsyymejä, jolloin elimistöön jää mm. peptidejä, jotka taas häiritsevät aivojen toimintaa. Kun poika siirtyi GFCF-ruokavalioon, nukkuminen parani, riehuminen väheni ja perhe pystyi tekemään yhdessä asioita, joista aiemmin ei ollut puhettakaan. Tapauksia on tuhansia, sekä Suomessa että maailmalla, samoin kuin kokemuksia siitä, että viljan ja maidon karsiminen ei ole vaikuttanut mitenkään.

Muutosta seuranneet asiantuntijat eivät väitä, että yksittäinen tapaus olisi tilastollisesti merkittävä, ja on selvää että jatkotutkimusta tarvitaan lisää. Ristiriitaisen suhtautumiseen ruokavaliokysymykseen aiheuttanee se, että osalle autisteista ruokavaliomuutoksesta on suurta apua, mutta osalle ei. Maallikkokin ymmärtää, että autismilla ei ole tarkasti määriteltävä fysiologisia tunnusmerkkejä kuten vaikkapa mahahaavalla tai eturauhassyövällä -- voiko silloin odottaa, että niin heterogeenisella joukolla olisi samanlainen suolistobakteerikanta, entsyymitoiminta ja samanlaiset reaktiot eri ruoka-aineisiin? Tottakai lääketieteellisessä tutkimuksessa tarvitaan isoja otantoja ja yleistettäviä tutkimuksia, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, miksi tapaustutkimuksella ei nähdä arvoa. Jostain syystä viime vuosina lyttäävät tutkimukset ovat vähentyneet ja GFCF-ruokavalion suotuisista vaikutuksista raportoivat ovat lisääntyneet. Yritin etsiä ehdottoman kielteisiä tutkimustuloksia, mutta johdonmukaisimmat olivat vuodelta 2010. Keskustelu ei ole kuitenkaan vielä ohi, uutta tietoa ja sen myötä suosituksia ja mielipiteitä varmasti kuullaan.

Useimmiten maidon ja viljan jättämiseen ryhdytään siinä vaiheessa, kun useimmat muut keinot on jo kokeiltu ja heikoiksi havaittu. Vaikka siirtyminen GFCF-dieettiin onkin iso muutos, on se nähdäkseni silti pehmeämpi keino kuin vaikkapa lääkityksen vaihtaminen tai laitoshoidon aloittaminen. Voin kuitenkin kuvitella, että moni perhe ei jaksa tavallisen härdellin lisäksi alkaa pohtia vielä ruokailuakin, etenkin jos lapsi syö muutenkin huonosti ja vain tiettyjä vilja- ja maitotuotteita. Ongelma tietysti syntyy siinä vaiheessa, jos ruokavaliosta tulee liian yksipuolinen, ja on nälkiintymisen tai puutostilojen vaara. Tästä ruokavaliomuutosta vastustavat lääkärit ovat erityisen huolissaan, vaikka nykyään ainakin Suomi on pullollaan keliaakikoita ja laktoosi-intoleraatikoita ja tietoa korvaavista tuotteista.

Yhteys suoliston ja aivojen välillä tuntuu maallinkonkin korvaan hyvin järkeenkäyvältä: jatkuvasti saa lukea uusia tutkimustuloksia siitä, että esimerkiksi masennuksen, nukkumisen ja oppimisen sekä ruoansulatuksen välillä on löydetty lisää yhteyksiä. Mekin olemme ryhtyneet pitämään bakteereistamme huolta. Monipuolisen ja kuitupitoisen ruoan, hapanmaitotuotteiden ja hapatettujen vihannesten lisäksi syömme maitohappobakteereita etenkin matkoilla ja muissa tilanteissa, joissa saattaa tulla ylimääräistä kuormitusta mahalle stressin, epäsäännöllisen syömisen ja muun seurauksena. Olemme myös jättäneet sokerin ja lisäaineet melkein kokonaan pois arkiruokavaliosta, mutta täysin emme niitä vältä. Käytämme lähes pelkästään homogenoimatonta maitoa ja täysjyväviljaa, mahdollisimman vähän käsiteltynä. Joskus GFCF-dieetin kokeilu on joskus käynyt mielessä, mutta koska kokeilujakson toteuttaminen vaatisi muutamaa lomaviikkoa ja panostamista asiaan, ei kuitenkaan ole vielä ainakaan ollut voimia. Eikä ilmeisesti tarvettakaan? Tarvehan sen sanelee, millaisiin muutoksiin perheen arjessa ryhdytään. Jos tilanne on epätoivoinen, yksi ruokavaliojuttu on varmaan pientä verrattuna ympärivuorokautiseen kaaokseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti